"Perse luulee,et' kaula on poikki".,

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

"Perse luulee,et' kaula on poikki".,

Viesti Kirjoittaja chain box » 19.02.2019 19:30

Se oli juhannuksen aaton aattona 78 kun tultiin Vaasasta Helsinkiin hinauksessa perusyhtymän emoruoppaajaa ja siihen kuuluvia proomuja. Koko tuon päivän sää pysyi kirkkaana ja vähä tuulisen, niin että minä koukkasin Suomenlahden kautta, niin klaariks Jyssärön kivistä ja kannoista, että Tallinnan tornit ja rantamajat erottuivat pelkillä silmillä. Tuo koukkaus ulos avoimelle suomenlahdelle herätti kauhua ruoppaajan päällikössä, joka ookailli keittäjä emäntänsä kanssa siinä ruoppaajassa ja tuon tuostakin sieltä käsin pyrki VHF kautta ohjailemaan sitä hinaaja, missä minun oli määrä olla kipparina, vaatimalla ajamaan milloin minkin väylän kautta, ja nyt se karjui sieltä, että ’Porkkalasta sisään, tai tämä hinaus loppuu tähän!’ Minä vaan ihmettelin mihin hän se ruoppaajansa kanssa aikois jatkaa jos hinaus lopetettaisiin keskelle suomenlahtea.
Mutta kun näitä käskyjä seurasi uhkaus, että ’rahat jää saamatta,’ niin siitä oli sitten suunnattava kohti Porkkalaa ja Sommaron linjoille.
Niinku jo sanoin, oli nätti iltapäivä kun päästiin Sompsareen ja saatiin hinausköysi vedettyä sisään, oltiin väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia koko laivaporukka ja pyhät siinä heti tulossa, eikä rahaa yhtään kellään.
Minun oli kahden vuorokauden ruorihytissä seisomisen jälkeen lähdettävä jäykin polvin perusyhtymän pääkonttorille pummimaan hinauspalkkio käteisenä. Vaadittuaan ensi käteisalennuksen, johtajamies antoi sekin, ja moitti samalla minun reitti suuntitelmaani, joka oli vähällä viedä ruoppaajan viroon.
Kun rahat sitten keulasalonkissa oli jaettu odottaviin käsiin, niin juoksujalkaa kiiruhti jokainen heppu siitä kohti kaupungin krouveja, kuka mihinkin. Seuraavan aamun tullen – joka oli juhannusaatto, ei laivalle palanut muut kuin Stim Longa ja minä. Siinä me oltiin krapuloissamme, väettömässä laivassa, autioituneessa Helsingissä, mistä väet olivat paenneet maaseudulle polttelemaan kokojaan. Oltiin koko se viikko ja osa vielä seuraavaakin, köyhää oli, iloa ei revennyt mistään, Lopuksi saatiin myytyä höyryajoilta kaappiin jäänyt telegrammi Masalle, Karhun kipparille, sitä riemuakaan ei pitkää kestänyt ja taas tähysteltiin ruorihuoneen ikkunoista kajalle, olisiko joku tulossa tarjoamaan töitä.
Ja tuli sieltä äijä, mersedes autolla, luihu nahkatakkinen ja sanoi, että jos hinaaja on ilman työtä niin hän maksaisi viis tonnia kun kiskoisimme sellaisen uivan nosturin ruoholahdesta Turkuun. Mikäs siinä, sehän sopii. Maksun piti saamaan kun nosturi on Turussa (Jäi saamatta). Minkä siinä teet, kurnivin vatsoin oli lähdettävä kolmeen Pekkaan kiskomaan sitä nosturia Turkuun.
Liitteet
artemis.jpg