Lukemisia

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

Lukemisia

Viesti Kirjoittaja chain box » 14.11.2017 12:52

Hyvä että saitte rännin auki, että saadaan jutella.
Minä luin kirjan, ja sain eilen valmiiksi, se kirja oli vanhan Stevensonin Roopen Aaresaari.

Ensimmäisen kerran luin tuon kirjan kun oli 13 vanha, siitä oli epämääräiseen syntymääni nuo kolmetoista vuotta. Nyt luin saman kirjan jolloin – hyvällä onnella, ja maksimoitunakin – saattaa siihen toiseen ääripäähän, loppuun, olla matkaa 13 vuotta.
Sopivassa kohtaan elonkaaressa siis, lukea tuo kirja: ’aarresaari’.

Jos aarresaaren lukeminen teki minuun vaikutuksen silloin kolmetoistavuotiaana, niin että soudin lähimpään asumattomaan kariin jemmamaan muutaman kolikon maahan, niin teki tuon kirjan intuitiivinen tapahtumien kuvaus vaikutuksen minuun vieläkin.
Nyt vanhoilla päivilläni en lähtenyt saareen, mutta aika paljon ajatuksia se herätti.

Olen monesti lukiessani kirja arvosteluja pannut merkille, että tuon laatuisia kirjoja lukeneista, aika harvat ymmärsivät mitä nuo kirjat sisältävät, ja mihin historialliseen ja sosiaaliseen kontekstiin nuo tarinat asettuvat.
Yksi varma merkki tälläisien kirjojen sisällön väärin lukemisesta on siinä, että ne ovat vuosi kymmenet tulleet mielletty poika ja nuorisokirjoiksi, ja että ne tarinat ovat romantisoitu ja kuvitettu pelkiksi kovapintaisiksi merirosvo seikkaluiksi.
Koko merirosvo romantiikka – miltä se kuulostasi jos Somalian rannikon somalimerirosvoja alettaisiin romantisoida samalla lailla kuin niin kutsuttuja Karibian merirosvoja.

Tosiasiassa nuo kirjat, kuten nyt esim, tämä Rober Luis Stevensonin mestariteos ’aarresaari’, ja vaikka Jack Londonin ,’ meri susi’.
Kummatkin kirja ovat kappale merimiesten sosiaalista historiaa.

R. Stevessonin aarresaari osuu 1700 luvun alkuvuosiin, aikaan jolloin englannin rannikkokaupungeissa oli paljon työttömiä merimiehin, sen jälkeen kuin kuningas oli peruuttanut yksityisien laivanvarustajien kaappausvaltuudet ja 1700 luvun alkuun annettu armahdus toi loputkin pakosalla olleet laivat maihin.
Se joka on lukenut aarresaaren, saattaa huomata miten kirjan- alusta loppuun asti on vallalla ajonkiilainen merimieskulttuurille ominainen säätömääräinen yleissitovuus. Se sama mitä saattoi vielä kuuskyt’luvun laivoilla kuulla sanottavan; ’ Peli on raakaa mutta reilua’. Kapteeni smollett ja Jhon Silver puhuvat painnokaastti velvollisuuksista ja kunniasta. Merimiehet, kauppalaivoissa ja sotalaivoissa, olivat laivastokurin ja yhteismoraalin kasvattamat, niin että ihan viime vuskymmeniin asti 'pystyyn makaileminen', ei ollut suosittua kenekään mielestä, olkoon syy ollut sitten mikä hyvänsä. samoin merivahdin suhteen, sitä ei pahimissakaan tapuksissa vedetty pystyy.
Jo heti aarresaari kirjan alussa joku saattaa ihmetellä, miksi tuon majatalon Admiral Benbown omistajat eivät karkota merimieskirstuineen ulos tuota örisevää juopottelevaa merimiestä, vaikka tämä ei ollut maksanut ylös pidostaan viel juurikaa mitään.
Siinä on yksi sellainen vuosisatoja voimassa ollut yleisaitova sääntö, joka saattaa jäädä monelta lukijalta huomaamatta, ja joka näkyy Susi Larssenin kysymyksessä, kirjassa ’ meri susi’, kun hän kysyy laivapojalta; ”Kuka sai Avanssin?”
Tuo tapan oli vielä kuuskytluvulla käytössä suomen Marjan Haminassa. Silloin sai jobia vartoova merimies asustaa merimieskodissa ja oli paikkoja, joissa sai syödä ja jotka laivanvarustaja sitten maksoi kun mies oli lähtenyt laivallensa.
Samoin oli laita jo tuolloin englannin boardinhaussien ja merimiesten ja varustajien välisensä käytännössä.
Paljon on noissa sellaista huomioitavaa joka jää monelta huomaamatta, kuten se mihin Chost kuunarin perämies kuoli siinä ykkös luukulla maatessaan, joka oli selvä ’fylläslaaki’. Sellaistahan ei kovin moni ole nähnyt. Ja se että noista merimiehistä se harvasanainen Jonsson, joka vaati aina itsepintaisesti nimensä lausuttavan oikein, oli selvästi ruotsin suomalaista alkuperää, todennäköisesti länsi saaristosta lähtöisin.

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Re: Lukemisia

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 19.02.2020 20:01

Mahtaako paikallaolijoista kukaan lukenut kirjaa nimeltä "Meri tulee maalle"? Löysin sellaisen tänään kirpputorilta. Kansilehdellä lukee käsin kirjoitettuna: Esko Uotila jouluna 1944. Olisiko sitten tämän kirjan lahjaksi saanut henkilö? Kirjailija on F.M.Karrakoski. - Teoksen aion lukea kunhan kerkiän, tosin nykyisin huono teksti tökkii niin että moni kirja jää kesken....

Vastaa Viestiin