MERIKIRJOJA

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

pulisee
Viestit: 27
Liittynyt: 17.01.2013 20:15

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja pulisee » 06.09.2015 16:17

Muutamia Tapio Koivukarin teoksia luettuna, tarinat eivät varsinaisia merikirjoja ole, mutta mukavaa kerrontaa Rauman seuduilta maailmansodan kahtapuolta.
Luodetuulen maa, Missä aallot murtuvat, Meren yli kiven sissään, sekä Sumujen lokikirja luettuna, työn alla vielä valaan pyynnistä kertova teos nimeltään Ariasman, uskallan suositella.

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 827
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja Tipe » 25.09.2015 21:11

Luin Pekka Paukkalan kirjoittaman, Katuojasta Ketsuakylään.
Kirjassa Pekka kertoo elämäntarinansa lapsuudesta alkaen. Merimieselämästä siinä on reilu kolmannes eli noin seitsemänkymmentä sivua. Pekka kertoo Bore V:sta, Ragni Paulinissa, konemestariopinnoistaan, kesälomaseilauksistaan Saukko II:ssa, ja konemestarina olostaan Hesperuksessa. Ragni Paulinissa Pekka oli yli vuoden, laiva ajoi koko ajan ulkona, ja myytiin lopulta Kiinaan. Pekka oli myös sen viimeisellä reissulla Kiinaan.
Sitten alkaa rehellistä ja avointa kerrontaa miten kaikki menee päin mäntyä. Viina ottaa miehen ja aiheuttaa kaikkia mahdollisia hankaluuksia, eikä mikään onnistu, tai kestä. Pekka asuu muiden epäonnistujien kanssa roskalaatikoissa ja purkutaloissa talvipakkasellakin. Ihme ettei henki mennyt, sitä syöksyä kesti useita vuosia. Sitten koitti parantolassa herääminen.
Pekka kertoo uskoon tulostaan ja taistelustaan sen jälkeen, ei kaikki korjautunut ensimmäisellä kerralla. Vähän kerrallaan hommat alkavat luonnistaa ja läheisten luottamus palaa. Lopulta Pekka valmistuu vaimonsa kanssa lähetystyöntekijäksi ja sen jälkeen Helluntaiseurakunnan pastoriksi ja lähtee Ecuadoriin lähetysasemalle jossa toimii yli kaksikymmentä vuotta.

Kirja on hyvin kirjoitettu. Selkeää tekstiä, ja rikasta kieltä. Uskonnollisuutta ei tarvitse pelätä. Se ei ole varsinaisesti käännytyskirja, mutta saattaa se jollekin lukijalle antaa esimerkillään uskoa ja voimia yrittää samaa kuin mitä Pekka teki, mikä olisikin hieno asia.

Itse koin lukemani erittäin positiivisena. On kiva lukea tämmöisiä tarinoita, joissa hyvyys voittaa.

Kirjaa on tehty kaksi painosta, joista on molemmat luultavasti myyty loppuun. Pekalla saattaa olla muutama kirja kotonaan. Jos joku kiinnostuu kirjasta, ja haluaa ostaa semmoisen, voin kysyä Pekalta, tai voi sitä googlettaa kirjadivareistakin, sattuisiko niistä löytymään.
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Mikko J
Viestit: 21
Liittynyt: 09.10.2011 16:00

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja Mikko J » 30.10.2015 14:52

Tilasin Pekka Paukkalan kirjan Nettikirjakauppa.com.Hyvä selviytymistarina.Merimies osa ihan hyvä.Pekka oli ollut samassa laivassa kun minäkin,M/T Wipunen,itse olin muutamaa vuotta aikasemmin.Olikohan Eelis Stenfors siiffinä ja Ruunar Saariniemi sorvina vielä siihen aikaan?Kirjasta puheenollen ihan hyvä lukea.Sopii mun mielestä merimieskirjojen joukkoon.

Lauri
Viestit: 484
Liittynyt: 13.11.2010 13:06
Paikkakunta: Espoo

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja Lauri » 13.11.2015 16:43

Luin Tipen uusimman kirjan. Mukavaa luettavaa, juttu kulki kahdessa "tasossa" niin kuin aikaisemmissakin kirjoissa. Tarina oli enemmän sellasta "mitäs sen jälkeen" kuin varsinaista seilaamista.
Mielenkiintoisia asioita paljonkin, eniten minua kiehtoi ne kalapaatin tarinat. Liekö vaikutteita, ellei peräti asiantuntija neuvoja, tullut siltä kaverilta, joka joskus ajat sitten kirjoitti saksalaisesta kalapaatista. Todella mielenkiintoista.
Sitä kuratti smuglarin juttua en kyllä ihan bonjannut, mutta ei se tarinan kulkemista haitannut.
Jäin odottelemaan jatkoa, kai sitä tulee?

lööppari
Viestit: 431
Liittynyt: 01.11.2010 22:52
Paikkakunta: somero

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja lööppari » 25.11.2015 17:00

Tipen uusin tuli luettua,kirja oli hyvä mutta jäin kaipaamaan ehkä sitä cruxin stailia missä oli paljon tapahtumia,olihan siinä henkan uffari puolen aikaa mikä oli aika hiljaista ja tapahtuma köyhää niinkuin se yleensä oli uffaripuolella ja uudemmissa laivoissa oli ,nimikin oli aika enteellinen tiilikorsteeni että seilausaika läheni loppuaan,ei tämä mikään huono kirja ollut hyvin tarina eteni niinkuin lauri sanoi ,ootellaan.

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 25.11.2015 21:25

Konemestari Hautala ja elon mainingit, oli todella mahtava merikirja. Ei ainoastaan tarina seilauksista, vaan tunteella kirjoitettu. Olen aistivinani Tipe myös sinun omakohtaisia tunnelatauksia, jotka olet "fiktioon" piilottanut? Hiski ja hänen kohtalonsa toi muistoihini kätketty oma elämäni, kun vakavasti alkoholisoiduin ja olin lähellä hengen menoa. Onneksi olen saanut viettää laatuaikaa 37 vuotta päivän kerrallaan. TILAUS. Tilaan viimeisen kirjasi ja lähetä opus minulle. Jos osotetta ei löydy niin meilaan sen sinulle. Vielä kerran kiitoksia Sinulle.
Tate

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 827
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: MERIKIRJOJA

Viesti Kirjoittaja Tipe » 28.11.2015 11:08

Tappajatate kirjoitti:Konemestari Hautala ja elon mainingit, oli todella mahtava merikirja. Ei ainoastaan tarina seilauksista, vaan tunteella kirjoitettu. Olen aistivinani Tipe myös sinun omakohtaisia tunnelatauksia, jotka olet "fiktioon" piilottanut? Hiski ja hänen kohtalonsa toi muistoihini kätketty oma elämäni, kun vakavasti alkoholisoiduin ja olin lähellä hengen menoa. Onneksi olen saanut viettää laatuaikaa 37 vuotta päivän kerrallaan. TILAUS. Tilaan viimeisen kirjasi ja lähetä opus minulle. Jos osotetta ei löydy niin meilaan sen sinulle. Vielä kerran kiitoksia Sinulle.
Tate
Kiitos Tate kommenteista ja kirjatilauksesta. Kirja lähti eilen postiin, ja se tulee Etelän risti kuten tekstareissa sovittiin.
Elon maininkien Hiskissä on meille monelle tuttuja piirteitä ja heikkouksia. Samoin kertojan äänestä löytää varmasti minut, mutta uskon monen muunkin sopivan siihen. Tuon kirjan tapahtumista on monet tosia, ja varsinkin näin vuosikymmenien jälkeen niitä näkee paljon tunteellisemmin kuin silloin tapahtumahetkellä.
Moni on kokenut Taten ja Hiskin tavoin alkoholin ilot ja kirot. Onneksemme meistä monet ovat selvityneet siitä ja saamme nauttia elämästä.
Kiitos myös aikaisemmista kommenteista joita Tiilikorsteenista on esitetty. Kirjassa ei tosiaan ole laivan päällä tapahtuvia kohtauksia juuri nimeksikään, mutta elämäähän on muuallakin, merimiehilläkin.
Halusin näissä kolmessa Henkka-kirjassa kertoa hänen elämästään eri vaiheissa ja valitsin tämmöisen juonenkulun, en keksinyt parempaa. Yritin kirjoittaessa pysytellä niissä asioissa joita tunsin, ja joihin sain muutamilta hyviltä kavereiltani hyvää perustietoa.
Henkan tarinoita minulla on lisääkin, mutta en tiedä saanko niitä koskaan kirjoitettua. Jos kirjoitan, kirjoitan silloin tarinaa ulkona ajavasta kuivarahtilaivasta joka ajoi Väli- ja Etelä-Amerikan maihin Etelä-Euroopasta, siihen minulla paljon hyvää tarinaa... :D
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Vastaa Viestiin