Kikkaaminen

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 14.05.2014 08:41

"Kikkaaminen" taisi olla noin yleensä ottaen tapa jolla arjen harmauteen tuli jotain muuta. Mestarikikkaajat eivät tehneet sitä ilkeyttään tai muutenkaan pahoittaakseen kenenkään mieltä, vaan hauskoilla oivalluksillaan aikaansaivat hyvää mieltä. Ikivihreä oivallus on pysyväksi jäänyt pyttipannun nimitys "katsaus viikon ruokalistaan".

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 14.05.2014 12:45

Monenlaisia tapoja oli huvittaa miehistöä. Toiset olivat huuliveikkoina ja pikkukiusaajina alansa huippuja. Stena Transportterissa oli tanskalainen langanlaiha vanhempi kokki. Hän oli alinomaa pahalla päällä kun ei ollut saanut päivittäistä juoma-annostaan ja paiskoi kattiloita keittiössä kiroillen tanskaksi. Jokainen joka on seilannut danskien kanssa tietävät millaistelta rrr-rrr kuulosti. Oli kuin lauma mopoja olisi pärryytellyt. Eräällä puolikkaalla oli tapana alkaa ärritellä ruotsiksi samaan tapaan byssän luukulta keittiöön. Oli kuin kaksi rakkikoiraa olisivat torailleet keskenään ja lopuksi kokki paiskasi luukun kiinni. Koko sakki remahti nauramaan. No pitihän kokille antaa iltapullo töiden jälkeen palkkioksi hyvästä rähinästä. :lol:

cocinero
Viestit: 241
Liittynyt: 04.10.2011 16:52
Paikkakunta: Strängnäs, Ruotsi

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja cocinero » 14.05.2014 20:23

Oppia ikä kaikki.
Matruusi nimeltään Tuomo oli usein viikonloppuisin antamassa hyviä neuvoja byssan ovella, päivämiehillä
oli siihen aikaa tramppilaivoilla.
Hänen juttunsa päivän valjetessa ja kaljan vähetessä meni enemmän kikkaamiseksi, se tietenkin hieman rasitti, mutta
oli siitä hyötyäkin.
Minä 18 vuotias säkä en pahemmin jaksanut pistää huomiota miten "kunnon puuro suolataan ja keitetään" koska olinhan
nuori ja viisas, eikä aamiainen kuulunut minun maailman kuvaan tärkeänä.
Eräänä sunnuntai aamuna hän taas saapui passiinssa byssan ovellle ja selitti, että kaura puuro laitetaan kylmään veteen suolaan kanssa ja
sitten hiljaa keitellen siitä tulee tasaisempaa ja parempaa. Minä länttäsin kaurat ja vedet sekaisin, keitin raivokkaasti ja nopeasti, sitten pollarin nokkaan kahville ja
tupakalle (päivän hienoin hetki, muuten).
Sen verran kuitenkin otti kunnialle, että kokeilin miten puuro keitetään hiljaa hauduttaen suolan kera ja siitä tuli Tuomon mieleistä.
Tuomo oli iloinen ja jaksoi seistä byssän ovella vieläkin pitempään, paha sai palkkansa.
Nykyään keittelen puuroa lapsen lapsille ja ne sanoo, että se on parempaa kun Mummon puuro, kittos Tuomon siitä.
Kun kerroin stujulle päivämiesten sunnuntai jutuista, neuvoi hän minua avaamaan byssan venttiilin ahteritäkille päin kun on oikein pitkä töijäys,
siitä on hyvä huudella neuvoja kalja pullo kädessä: pistä springi kiinni älä ujostele, annas kun minä näytän miten töijätaan jne..

En koskaan kokeillut, vaan annoin heidän hoitaa hommansa ja joskus tuo kikkaus saattoi jopa olla paikallaan, kun kello 6 aamulla konttaa
Gdanskissa taksista laivalle ja rupeaa puuron keittoon.
Cocinero nuorena säkänä ja byssan venttiilit.
Cocinero nuorena säkänä ja byssan venttiilit.

Kuva Ossi Nikkininen.

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 27.05.2014 09:21

Miesten nimet unohtuvat, muistikuvissa pysyvät vain "lempinimet" jotka syntyivät joskus kikkaajien toimesta. Kun eräässä laivassa oli munakasta miehistön mielestä liian usein, sai Onskaksi kutsuttu stuju lisänimen Omeletti-Onni.

cocinero
Viestit: 241
Liittynyt: 04.10.2011 16:52
Paikkakunta: Strängnäs, Ruotsi

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja cocinero » 27.05.2014 12:17

Joskus Stuju laittoi ruokalistalle.
keitettyä kalaa, pottumuussi ja mulkkusoossi.
Hänen nimensä oli Markku Mallat ja lempinimeksi tuli yksinkertaisesti,
Mulkku Mallat.
Mies oli kyllä hyvä, mutta itehän tilasi nimensä.

Cocinero

kurittu
Viestit: 318
Liittynyt: 26.02.2015 13:33

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja kurittu » 26.12.2019 22:00

En itse kuulunut kikkaajiin,mutta yhtä poikkeusta lukuunottamata,tein minäkin sen.Eräs laiva oli ylösmaannut pidemmän aikaa,sitten ,kun se lähti taas ajamaa ,niin siihen tuli kippari ja kokki ålannista,jotka olivat yhdessä tehneet luultavasti hiukan bisnestä.Meille syötettiin päivästä toisee samaa ruokaa, vain erimuodossa,johon vain lisättiin suolaa jotta ei huomaa kuinka vanhaa ruoka on.Koko miehistö kikkasi seläntakana mutteivät uskaltaneet sitä kunnolla ääneen sanoa.Olimme menossa Texasiin ,mutta siinä atlantilla,matkalla jenkkeihin tuli joulu.Kippari tuli miehistön päivähuoneeseen pitämään joulupuhetta ja lopuksi kysyi onko kenelläkään mitään sanottavaa,kaikki istuivat aivan hiljaa johon minä reakoin.Ihmettelin miksi kaikki olivat kikanneet kokista,kun eivät uskalla mitään sanoa suoraa,kun kerran kippari kysyy.Silloin minä avasin suuni ja sanoin ,että meille syötetään pelkkää samaa paskaa erimuodossa päivittäin.Kippari vastasi siihen,että Kurittu voi vaihtaa laivaa jos ei ole tyytyväinen.Silloin minä sanoin,ei se auta jos minä vaihdan laivaa vaan on vaihdettava kokkia.Muutaman päivän päästä ,kun saavumme Texasiin niin kokki sairaskirjoitettin ulos ja tuli toinen kokki tilalle ,jonka jälkeen ruuat paranivat huomattavasti ja stujukin sai jotakin sen jälkeen sanoa ja suunnitella ruokalistaa.Yleisesti laivoissa missä seilasin oli aivan mahtavat ruuat,tota yhtä poikkeusta lukuunottamatta.Onneksi sitäkin kesti vain pari kuukautta.

Tappajatate2
Viestit: 705
Liittynyt: 01.12.2015 20:30

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate2 » 29.12.2019 12:44

Pitkästä aikaa on kulunut kun kikkaamisesta on ollut juttua. Kurittu nosti kissan pöydälle. Lempinimet olivat monelle annettuja. Mieleeni muistuu pari nimeä. Oli Kaali Arska ja Makkara Heinonen, joita en itse ole koskaan tavannut. Nimet tuntuvat kuvaavan nimen haltioiden tapoja ja tottumuksia. Yksi svenski kippari oli lempinimeltään "två meter över havet", eli kaksi metriä yli merenpinnan. Kippari oli yli kaksimetrinen konkari. Nimi kuvasi myös hänen arvoaan kipparina. Olisi kiva kuulla hankilöistä jotka ovat lempinimensä ansainneet. Minua on kutsuttu Tappaja Tateksi jo lapsuudesta asti ja se sitten oli lelmpinimeni myös merillä ollessani. En ymmärrä miksi? Sillä olenhan lempeä kaveri. :mrgreen:

Vastaa Viestiin