Kikkaaminen

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 09.05.2014 18:45

Sivustolla on keskusteltu hyvin laajasti eri alueilta laivaelämään liittyen ja jonkin verran sen vierestäkin, joten nyt kai voidaan jo mennä otsikon alueelle. Yleensä ruoka sai laivassa olla se varaventtiili jonka kautta pahaa mieltä ja vitutusta purettiin. Kikkaamisen "helmet" taitavat jo alkaa unohtua, vaikka kallena ne messeissä ensimmäisenä pyssäjengistä saikin vastaanottaa. Mutta väitän että yleisempää kuin pleissaukset tai männän haalaukset oli sapuskasta kikkaaminen. Syynhän jokainen varmaan tietääkin; naisen puute ei nuorille miehille ollut mikään helppo asia. Luonnevikaiset, joita heitäkin joukkoon mahtui olivatkin jo eri juttu. Kaivelkaahan muistilokeroitanne ja kertokaa vapaasti, sillä "rikokset" ovat jo vanhentuneet?!

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 09.05.2014 22:01

Menneet ovat menneitä, mutta kun oikein muistelee ja panee kielteisyyden tunteen aivoihin, niin sieltä muistin sopukoista alkaa hahmottua ilkeyksiä joita sai kuulla. Tramppilaivoissa, joissa ei tiennyt seuraavaa satamaa eikä kotiinpaluuta ei kikkauksia muistini mukaan ollut. Villille linjalle mönstrasi maailman kansalaisia, joita ei tuntunut koti-ikävä vaivaavan. Reilua ja monikansallista sakkia. Olin kahdessa villin linjan laivassa yhteensä kaksi vuotta ja se aika oli elämäni parasta aikaa. Linjalaivoissa porukka kehui menomatkalla ja pahimmat kikkaajat aloittivat morkkaamisen paluumatkalla. Tällaisia tyyppejä oli laivassa yleensa pari-kolme. Muiden kanssa pärjäsi hyvin. Kalleparat olivat sorretuimpia ja heihin kohdistui usein syyllistäminen varsinkin jos kalle oli arka, hidas ja saamaton. Pitihän sitä kasvattaa 15-16 vuotiaan pojan luonnetta, että hänestä tulisi merimies, luultiin. Olihan suuri osa miehistöstä aloittanut uran Kallena. Yleensä joku miehistössä otti Kallen säälistä siipiensä suojaan. Olen aiemmin kertonut olleeni varsin rämäpäinen kikkaajia kohtaan. Heittänyt kuumaa lihalientä kintuille, syöttänyt risiiniöljyllä maustettua salaattia, tai lyönyt turpiin. Muiden kunnioitus saavutettiin tarjoamalla krapulakalja, ryyppy ja näyttämällä rohkeutensa. :twisted:

motorista
Viestit: 157
Liittynyt: 01.11.2010 21:24

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja motorista » 10.05.2014 07:11

Hyvä ja selkeä näkemys Tatelta. Pikinokassa tai muussa linjalaivassa, reissu meni monella pipariksi, kun Kielistä ei sattunut saamaan edellisenpäivän hesaria. Kaikki on niin suhteellista

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 10.05.2014 08:48

Muistikuva Algotin Valnystä: Vahdista tullut nuori puolikas näki likaisista astioista että jälkiruokana oli ollut mansikkajäätelöä, mutta tarjolla oli vain vanijasellaista. Reaktiona oli kovaääninen valitus että "miksi muut sai mansikkajäätelöä ja meille vain..." vanhempien merimiesten ilmeet olivat näkemisen arvoiset!

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 810
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tipe » 11.05.2014 11:55

Olin Silvassa ja siinä oli Taisto-niminen puolikas jolla oli lievä puhevika, ja vielä harvinainen, hän ei nimittäin osannut sanoa T-kirjainta varsinkaan sanan keskellä. Putsaaminen kuulosti pussaamiselta jne. (on muuten ihan tosi juttu). Tase oli myös pikkuisen yksinkertainen ja tosikkomainen. Hän asui ahterikallen kanssa samassa hytissä. Kalle ei torpannut sitä koskaan kunnolla, hän tunsi sen omakseen ja ajatteli ettei sitä tarvii…
Taistoa se tietenkin suututti. Taas kerran Tase kikkas messissä isoon ääneen, "Kalle, sä et taaskaan ole pussanut meidän hystsiä kunnolla!" jotenkin tuommoiselta se hytti kuulosti
Kalle oli nuori, just 15 täyttänyt, eka laivassaan oleva hailuotolainen poika, ja hän vähän säikähti isoa ääntä. Messissä oli myös laivan timpermanni, Kultarannasta muuten kotoisin, hän oli vähän juovuksissa ja kyllästynyt Tasen ainaisiin valituksiin, joten hän kysyikin isolla äänellä Tasen puhevikaa matkien, "Miksi kallen pitäis sun hyttiä pussata?" ja porukka rupes tietenkin nauramaan.
Tase nolostui ja narisi vielä ovella mennessään, "Saasana kun ei saa edes asiassa sanoa!"
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 11.05.2014 12:33

Nuorille kalleille tehtiin usein jekkua. Selma Thordenissa ahterikalle oli laiskanpuoleinen kaveri ja huono tiskaamaan astioita. Joku yllytti häntä tekemään meritorppausta, eli laittamaan likaiset asiat juuttisäkkiin, sitomaan siihen kastliinan ja heittämään ahterista yli puurin. Puhdasta tulee kehui yllyttäjä. Poika teki työtä käskettyä, sillä sehän oli oiva temppu pestä kaikki astiat kerralla. No senhän tietää miten siinä kävi, kun poika piti kasliinasta kiinni niin meri vei koko säkin mennessään kastliinoineen päivineen. Lopureissun aikana syötiin vuoroittain, sillä stujulla ei ollut uusia astioita tarpeeksi varastossa. Joku rökitti kallea ja samalla sai yllyttäjäkin silmän mustaksi.
Että silleen :lol:

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 12.05.2014 15:18

Kikkakuspalstalla ei näköjään ole tullut asiakohtaisia viestejä, joten ehdotan, että kirjoitettaisi samalle sivulle muisteloita messikallena olosta. Lähes jokainen skönömanni on aloittanut kunniakkaan uransa kallen hommissa 15-16 vuotiaina pojan klolppeina. Itse en ole siinä työssä seilannut, mutta seurasin heidän touhujaan tarkalla silmällä kokkina ja stujuna. Joskus piti ottaa pillistä kiinni jos muu ei auttanut. Jälkeenpäin hävettää moinen tapa kohdella pikkupoikia. Kertokaapa hyvät veljet tarinoita merielämän alkuajoista tunteella. Tätä aihetta ei ole tiettävästi käsitelty aiemmin. Näin tulisi merihistoriaa yleiseen tietoon muisteloiden muodossa enemmänkin. :mrgreen:

ahtaaja
Viestit: 416
Liittynyt: 04.08.2011 16:42

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja ahtaaja » 12.05.2014 22:04

Ensimmäinen jobi piti ola harvinainen kallen vikajeeraus. Laivan kokki, Ryynäsen Osku, oli jo sen verran meri- ja muutakin elämää nähnyt että oli sitä mieltä ettei nuorten poikien pitänyt merelle ollenkaan lähteä. Niinpä hän teki ensi reissulaisen elämän lievästi sanoen hankalaksi. Ja se olikin sitten ainoa kerta kun pyssäpuolelta joku niin teki. Lukuunottamatta esimiehille kuuluvaa kurinpitovaltaa kun satamissa tuli lurjusteltua liiankin kanssa. Oskukin muutti käytöstään välittömästi kun kaikesta huolimatta otin vastaan vakijobin kun sitä sitten tarjottiin lomalta palaamatta jääneen kallen tilalle. - Oskun eväistä muistan miehistön kikanneen silloin tällöin, esimerkiksi kun jääkaapissa ollut kolmevarttinen alkoi jo aamusta vajentua. Silloin ruoissa oli reilusti mausteita, joihin monetkaan eivät olleet yleensä tottuneet. Myös sunnuntaipekoni herätti keskustelun paistoasteesta. Siinä mielipiteet jakautuivat kunkin mieltymysten mukaan. Siinä opin sen ettei ainakaan pekonia voi koskaan paistaa niin että se miellyttää kaikkia. Kukaan ei koskaan kuitenkaan mennyt mielipidettään Oskulle suoraan esittämään. Siitä olisi saattanut seurata lasarettikeikka, sen verran tulisielu Osku oli.

Lauri
Viestit: 484
Liittynyt: 13.11.2010 13:06
Paikkakunta: Espoo

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Lauri » 13.05.2014 06:04

Airismaassa oli Petteri-kokille sattunut gorillakuuri päälle ja sunnuntain pekonit lienevät jääneet aavistuksen raaoiksi. Siihen maailman aikaan tuore vaimoni katseli paistinvatia siilmät ymmyrkäisinä ja kysyi, että "syöttekö te täällä paistettua rasvaa rasvassa?" Katsoin itsekin siihen vadille, ja on myönnettävä, että siltä se annos kyllä näytti.
Vaimoni puolustukseksi on sanottava, että hän ei ikinä lakannut kehumasta laivoissa saamiaan paistettuja perunoita. Mikä lie ollut niiden salaisuus, tulikuuma pannu?

Avatar
Tappajatate
Viestit: 525
Liittynyt: 06.09.2012 14:38
Paikkakunta: LAHTI

Re: Kikkaaminen

Viesti Kirjoittaja Tappajatate » 13.05.2014 11:24

Lauri kirjoitti:Airismaassa oli Petteri-kokille sattunut gorillakuuri päälle ja sunnuntain pekonit lienevät jääneet aavistuksen raaoiksi. Siihen maailman aikaan tuore vaimoni katseli paistinvatia siilmät ymmyrkäisinä ja kysyi, että "syöttekö te täällä paistettua rasvaa rasvassa?" Katsoin itsekin siihen vadille, ja on myönnettävä, että siltä se annos kyllä näytti.
Vaimoni puolustukseksi on sanottava, että hän ei ikinä lakannut kehumasta laivoissa saamiaan paistettuja perunoita. Mikä lie ollut niiden salaisuus, tulikuuma pannu?
Joo, ja paljossa rasvassa paistettu. Pekonin rasva otettiin talteen, lisättiin voita ja potut ruskistettiin hitaasti pannussa jolloin rasva imeytyi perunoihin. Herkullista.
:o ihanaa.

Vastaa Viestiin