Vuonna 69 kun hain koneoppilaaksi en olisi ikinä uskonut että pääsen höyrylaivaan. Olihan se kokemus sekin loppujen lopuksi aloin pitää hiljaisesta äänestä konehuoneessa. Ilman korvakuulokeita oli kiva työskenellä. Jälkeenpäin kun muissa laivoissa oli raatava melu huomasi höyrykoneen paremmuuden.

Olin ensin Velissä koneoppilaana mutta aika pian sairastui eräs lämmittäjä ja pääsin sitten lämmitäjäksi. Velissä oli hyvä porukka ympäri suomen maata. Minä Kemistä ja kyllä lapinpojan maine säilyi koko ajan. Valitan kuvien tasoa ne on otettu 60-luvun kokacola-kameralla. Kun oli kerännyt pullonkorkkien sisältä merkkejä määrätyn määrän sai kameran, kuvia olisi ollut varmasiti enemmäkin jos en olisi myynyt kameraa Kreikassa.

Markku