Se oli silloin,se

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja chain box » 17.02.2019 09:12

Tuona talvena merijää vahvistui ja kasvoivat ohuen lumikerroksen alla muutamassa päivässä niin vahvaksi, että vanhan hinaajan kylkilaudoitus vesirajassa painui sisään. Oli jäätävä siihen, yrittämättäkään väkisin etenemistä.

Sellainen ennustaa pitkää odotusta, seuraavien päivien aikana lumi tuiskasi ja pakkanen mittarissa painui ala lukemille. Osa väestä otti reppunsa ja lähti marssimaan asutulle rannikolle. Minä ja konemies Stim jäätiin, eikä meillä tuon hinaaja asunnon lisäksi olut paikkaa taikka osoitetta mitä kohti lähteä tarpomaan. Me jäimme laivalle ja pidimme generaattorin hieromassa sähkövirtaa niihin muutamiin lamppuihin, jotka paloivat yötä päivää.

Perä Tankissa oli säkillinen neuvostoliitosta piiloon pantua vodkaa ja kun ei me muutakaan keksitty aloimme pitämään itseämme humalassa, istuttiin messissä ja otettiin huikkaa, seisottiin ruorihytissä tähystämässä valkeaa liukumatonta maisemaa ympärillä ja otettiin huikkaa. Vietettiin kylmiä öitä, talvi tuuli ujelsi partaan takana ja lumi kinostui pikkuhiljaa kannelle. Kolme viikkoa meni siinä kuunnellessa talvituulen ulinaa ja jään ryskettä ja narahtelua, sitten alkoivat juomiset huveta ja syömiset siinä samalla, talven loppuun vielä kolmisen kuukautta. Ilmapuntari nousi ja lämpömittari laski alas 27 asteeseen. Oli meneillään kylmin talvi vuosikymmeniin. Radio tiedotti satamien sulkeutuneen heikko tehoilta aluksilta, murtajat t kiskoivat laivoja irti jää pankeista. Me istuttiin ja seisottiin, jutut olivat vähissä ja tervehdykset vielä vähemmässä,podettiin retkikunta tautia eikä meillä ollut juurikaan rahaa lähteä rannan kylille.

Eräänä päivänä joka oli yksi niistä kirkkaista pakkaspäivistä, joita tuona talvena esiintyi pitkinä jaksoina, me päätettiin vähin sanoi lähteä maihin. Käännettiin kaikki patjat ja tutkittiin kaikki punkkien alusta, josko sinne oli jonkun taskusta vierähtänyt markan raha. Saatiin kokoon, laskujen mukaan – kahteen kaljapulloon. Sitten yli partaan jäälle ja kahlattiin lumessa maihin päin. Noustiin sataman vierestä maankamaralle ja lähimpää kapakkaan.

Ravintola Huone oli tyhjä asiakkaista ja koko tila tanssilattioiden kylmä kuin hollitalli, meidän lisäksi kapakassa ei ollut muuta elolista kuin talvitakkiin pukeutunut hytisevä hovimestari. Hovi toimitti ne kaksi kaljaa ja katsomattakaan niihin kolikoihin mitkä me tarjottiin maksuksi, pani ne talvitakki nsa taskuun, samalla valitti, miten keskuslämmityskattila oli alkanut temppuilemaan ja patteri olivat kylmenneet, niin että saadaan pelätä milloin ne jäätyvät.

Tuo tieto ilahdutti minua heti, oli lohduttavaa kuulla että muutkin palelivat näissä maa suojassaan. ”Meil on tässä lämmittäjä mies”, sanoi ja osoitin eldariksi mustunutta partaista ja pitkätukkaista Stimmiä. ” Se vois varmaan tehdä sille pannulle jotain”, Hovi ilahtui tarjouksesta, ja Stimi painui siitä paikasta alas kellariin tutkimaan tilannetta. Tuli puolen tunnin päästä takaisin ja sanoi:

”Siel oli koli pannu, tuupit tukos, mä nokiti se. Ei meijänkans paran tekniaka ihmeitte. Se palaa ny”, ja se palas ja paterit lämpes, Siitä hyvästä saatiin kaksi pulloa lisää olutta ilman maksua.

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja chain box » 17.02.2019 09:40

Yritin liittää kuvaan tähän tarinaan, mutta ei onnistunut millään

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 772
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja Tipe » 17.02.2019 20:35

Kuvien lähetyksessä tulee eniten epäonnistumisia sen vuoksi, että yritetään laittaa liian isoa kuvaa (siis tiedostokoko on liian iso). Muutin varttitunti sitten asetuksia vähän isommaksi (ja poistin muutaman tosi vanhan kuvan, joilla ei ollut mitään virkaa), nyt pitäisi mennä 700 kb kuva läpi. Puolet pienempikin kuva riittää ja on riittävän tarkka. Isot kuvat vain pakkaavat täyttämään kuville varatun tilan ja tila maksaa, siksi sitä ei oo yllin kyllin.
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja chain box » 17.02.2019 22:18

Miten sen kuvan siirtäminen omasta arkistosta käy?

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 772
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja Tipe » 18.02.2019 21:25

chain box kirjoitti:
17.02.2019 22:18
Miten sen kuvan siirtäminen omasta arkistosta käy?
Onko sulla se arkisto omalla koneella vai jollakin pilvipalvelimella tai vastaavalla?
Kuvien laittaminen alkaa kuitenkin Liitteet kohdasta. Se on mm tämänkin tekstikentän alapuolella, vasemmalla. Klikkaat siitä ja luet valintoja, siellä taitaa lukea "Lataa kuva" kun klikkaat sitä, avautuu kansionäkymä ja sieltä sun pitää löytää/valita se paikka missä kuvasi on.
Ootko koskaan laittanu tänne kuvaa? Kuinka monella on homma ihan hukassa? Ja kuinka moni haluaa laittaa kuvia? Voin tehä kuvallisen ohjeen, mutta siinä palaa norttia jonnin verran...
Laittakaa mutkin mielipiteitä asiasta!
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

chain box
Viestit: 491
Liittynyt: 03.03.2011 17:13

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja chain box » 19.02.2019 11:55

chain box kirjoitti:
17.02.2019 09:40
Yritin liittää kuvaan tähän tarinaan, mutta ei onnistunut millään
Kiitos ohjeista Tipe
Kun lähes kaikki työ ja kohtalotoverit ja muutkin läheisemmät kaverit ovat kuolleet, niin vanhan juutalaisuskon mukasestti ihminen on olemassa niin kauvan kun joku häntä muistaa. Vaikka ei tämä kuva tuokkaa tätä Stimmiksi kutsuttua kaveria sieltä maantieojasta takasin, minne kuoli, niin on se kuitenkin jonkiilainen osoitus kerran eläneestä.
stim.jpg
stim.jpg (21.91 KiB) Katsottu 332 kertaa

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 772
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: Se oli silloin,se

Viesti Kirjoittaja Tipe » 19.02.2019 17:53

chain box kirjoitti:
19.02.2019 11:55
chain box kirjoitti:
17.02.2019 09:40
Yritin liittää kuvaan tähän tarinaan, mutta ei onnistunut millään
Kiitos ohjeista Tipe
Kun lähes kaikki työ ja kohtalotoverit ja muutkin läheisemmät kaverit ovat kuolleet, niin vanhan juutalaisuskon mukasestti ihminen on olemassa niin kauvan kun joku häntä muistaa. Vaikka ei tämä kuva tuokkaa tätä Stimmiksi kutsuttua kaveria sieltä maantieojasta takasin, minne kuoli, niin on se kuitenkin jonkiilainen osoitus kerran eläneestä.
stim.jpg
Hieno homma, selvisit voittajana!

Voin tehdä, kun tulee sopiva rako kiireisiin, ne kuvalliset ohjeet niin voimme laitella kuvia vapaammin ja elävöittää näitä jorinoitamme..
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Vastaa Viestiin