MUISTAAKO SOKU CASABLANKAN NAISVANKILAN?

Täällä voit osallistua käytävään keskusteluun, tai voit myös aloittaa uuden.

Valvoja: tempera

Tappajatate2
Viestit: 679
Liittynyt: 01.12.2015 20:30

MUISTAAKO SOKU CASABLANKAN NAISVANKILAN?

Viesti Kirjoittaja Tappajatate2 » 05.06.2020 15:16

Casablankan naisvankilassa sai apua nuoren miehen vaivoihin. Kun käveli ylös löytyi paikka, jossa pystyi paarlastin purkamaan edullisesti linnassa istuvien naisvankien avustuksella. Vanhemmat skönöt toimivat luotseina.
Jos on muistoja, niin pistäkää kynät sauhuamaan. En ole sen jälkeen käynyt linnareissuilla missään satamassa.

lööppari
Viestit: 422
Liittynyt: 01.11.2010 22:52
Paikkakunta: somero

Re: MUISTAAKO SOKU CASABLANKAN NAISVANKILAN?

Viesti Kirjoittaja lööppari » 05.06.2020 15:30

Eipä tullut käytyä mutta BRETTENHAMIN kanssa haettiin ns paskalastia

PenttiHuttunen
Viestit: 1
Liittynyt: 16.07.2020 15:48

Re: MUISTAAKO SOKU CASABLANKAN NAISVANKILAN?

Viesti Kirjoittaja PenttiHuttunen » 16.07.2020 18:20

Tevehdys Tappaja Tatu.
Luin tässä jo tovin aikaa sitten kyselysi koskien Casablankan naisvankilaa. Uutena kokemattomana sivuston käyttäjänä vastausyritykseni (3 kpl) menivät mustaan aukkoon. Tämän selityksen hyväksynet vastauksen viivästymiselle.
Seilasin motorina Finnlines’in laivoissa vuodesta -65 aina vuoteen -72. Siihen kauteen mahtui kymmeniä Välimeren keikkoja paluulastina aina paskaa. Milloin Casablancasta ja Safista, toisinaan Tunisian Sfax’ista.
Hyvin yleinen messikeskustelu vierailukokemuksineen koski juuri Casablancan naisvankilaa. Kävelymatkan päässä satamasta oli useitakin palvelupisteitä, jotka eivät ulkoisesti eronneet millään tavalla kuvittelemistamme vankiloista, mutta vastoin luuloamme, eivät olleet virallisia vankiloita, vaan kartanolle heitettyjen vaimojen ainoita elintiloja. Naiset oli merkitty käden selkäpuolelle tehdyllä tatueerauksella, Marokon tähdellä. He olivat vapaita poistumaan ”navetasta”, mutta tekivät sen henkensä uhalla. Kodista karkottamiseen riitti vaimon luvaton poistuminen asunnosta ilman miehensä tai miehen veljen seuraa.
Yllä kertomani faktat selvitti minulle pitkäaikainen ”luottokuski”. Istuimme kahden muun laivakaverin kanssa taas kerran hänen Cortina-romussaan ja pyysimme viemään johonkin muuhun, ennen käymättömään naisvankilaan. Selvisi, että ainoa Casablancan alueen naisvankila on 30 km päässä aavikolla. Sinnekkin kyllä pääsee, mutta hän ei. Serkku kyllä, mutta järjestelyt vievät aikaa, joten seuraavalla matkalla, jos herroja yhä kiinnostaa.Silloin pitäisi löytyä ”special gift”, esimerkiksi Cortinan osia.
Päätettiin kavereiden kanssa, että nyt katsotaan peli loppuun saakka, ja haettiin oululaisesta autohajottamosta muutamalla Bacardi pullolla kokonainen Cortinan kone. Tuunailtiin sitä matkan aikana ja näytettiin hovikuskillemme. Taisi olla aurinkoisin arabi-hymy, mitä olen koskaan nähnyt. Eikä aikaakaan, kun istuimme ”serkun” romussa keskellä aavikkoa. Ajovaloja ei käytetty, oltiin sananmukaisesti kuutamolla. Vähän hirvitti, mutta bisse kummasti lievensi jännitystä. Vierailu onnistui sata-nolla, ja seuraavilla parilla Casablancan vierailulla riitti pienemmät osat, kuten syylari, lampun umpiot ja siihen tyyliin. Kunnes sitten ei enää tavattu sen koommin hovikuskia kuin hänen serkkuakaan. Luultavasti olivat ’pissanneet pisneksensä’, eikä mekään uskallellettu sen koommin kysellä perään. Siihen loppui myös autohajottamon kanssa alkanut lupaava yhteistyö.
Mutta alkuperäisestä aiheesta poikkeamatta, minun on pakko kertoa kokemuksesta Tunisian Sfax’issa. Kaupungin ranskalaisen ja arabialaisen alueen välissä oli, ja on varmaan vieläkin, tyypillinen kamelinpaskalla muurattu kivimuuri. Muurin arabipuolella oli toinen muurilla eristetty alue. Siinä muurissa juuri ihmisen kuljettava aukko. Kun siitä menit läpi, seisoit keskellä yksisilmäisten naisten laumaa. Kaikilta toinen silmä puhkaistu. Kielimuurin vuoksi syy jäi silloin selvittämättä, mutta myöhemmin luin artikkelin, jossa kuvailtiin avioliittoa suunnittelevien parien sulhasen äidin testaavan ensin sormipelillä morsiamen neitsyyden. Jos lakanaan saatiin verta, se ripustettiin häätalon seinälle. Jos verinen lakana ei ilmaantunut, sulhasen suku puhkaisi morsiamen silmän. Astetta rajumpi merkkaus Marokkoon verrattuna. Nämä naisparat eivät voineet poistua ”vankilastaan” joutumatta kivitetyksi.
Pikkuisen on omatunto vuosikymmenien jälkeen kyseenalaistanut vierailut kerrotuissa paikoissa, mutta olkapäällä istuva ”toinen totuus” on puolustellut, että mistä hitosta nuo surkimukset olisivat muuten ruokansa saaneet.

Avatar
Tipe
Ylläpitäjä
Viestit: 806
Liittynyt: 01.11.2010 13:45
Paikkakunta: Kempele

Re: MUISTAAKO SOKU CASABLANKAN NAISVANKILAN?

Viesti Kirjoittaja Tipe » 16.07.2020 21:42

Hyvä kirjoitus Penalta!

Ja aika surkeaa on naisparkojen elämä ollut ja on varmasti vieläkin monessa maassa. Se pistää kans ajattelemaan, että merimiehet ovat saaneet aikojen kuluessa tutustua jos jonkin moiseen kulttuuriin (ja olla osa sitä). Nykyään se ei taida olla enä mahdollista lyhyvien satamassa olojen vuoksi.
Viime aikoina on telkkarissa tullut Puolan pressan vaaleista juttua. Kuinka monelle on tullut mieleen ne entiset ajat? Tavallisten perheiden tytöt teki bisnestä tavarallaan ja muu perhe avusti. Vai mitä se oli, kun tyttö vei pieneen kaksioon yöksi ja muu perhe oli kotona. Nukkuivat toisessa huoneessa ja olivat hiirenhiljaa, kun tytär narisutti toisessa huoneessa sängynjousia. Aamusortsun jälkeen (isolla äänellä suoritettu) äiti toi tarjottimella kahvia ja hymyili alistuvaa, mutta ystävällistä hymyä. Isä häipyi vaivihkaa töihin...

Semmoista se oli, kulttuureihin tutustumista. ;)
Kohtuus kaikessa - kohtuudessakin.

Vastaa Viestiin